lauantai 15. helmikuuta 2014

Kuka suojelee lasta ja keneltä?

On pakko nostaa kissa pöytään ja se maukuva ja mouruava kissa on nimeltään Kansallinen allergiaohjelma.
Kansallisen Allergiaohjelman 2008- 2018 pääviestit  kun tuppaavat nostaa tältä äidiltä verenpaineet kattoon, vaikka kuinka yritän ja olen yrittänyt sopeutua sen asian kanssa, jopa sulkea asiaa pois mielestä. Pakoon sitä ei kuitenkaan pääse. Allergiaohjelma kun vaikuttaa arkeen niin monella tapaa.
Allergiaohjelman sisältö on hyvin yksinkertainen: Tässä teesit ja niihin omat vastineeni.
 
1. allergia on enemmän yksilön omaisuus kuin sairaus.Ihminen elää täyspainoista elämää allergiasta huolimatta,
Äidin mielipide: Jos allergiat luokitellaan vain ominaisuuksiksi, pelko on minulla ollut pitkään, että kuinka kauan allerginen lapseni enää saa tarvitsemaansa hoitoa sekä erityisruokavaliota. Nyt pelko alkaa näyttämään olevan aiheellinen. Eilinen puhelu oman allergologimme kanssa oli hyvin synkkä. Koska allergia nähdään enää ominaisuutena, ja vain pelkät anafylaksiat oikeuttavat erikoisruokiin, miettiessämme lapsen päivähoitoa, on enemmän kuin todennäköistä, että tarvittavaa ruokavaliota on mahdoton saada. Tämä vaihtoehto on karmiva. Jos lapsemme ei saa hänelle sopivaa ruokaa, hän tulee todella SAIRAKSI, jota on kyllä tosi vaikea mieltää miksikään ominaisuudeksi. Tai no, jos lapsen ominaisuus on sitten kieriä tuskanhikisenä lattialla, olla täysin nukkumatta, ruoan noustessa koko ajan suuhun ja kaikki tarpeet otetaan joka päivä pois peräruiskeilla. 
2. Vahvista sietokykyä. Toleranssia on syytä kasvattaa kaikilla. Tähän kuuluu tärkeänä psykologinen, asenteellinen muutos.– Eli yksinkertaistaen: pikkuasioista ei kannata nurista. Asennoidu allergiaan uudella tavalla. Älä vältä allergeeneja turhaan. Oireet voidaan saada kuriin pikemminkin ”ottamallahärkää sarvista” eli altistumalla aiheuttajatekijöille sopivasti. – Esimerkiksi turhat allergiadieetit, joista pahimmillaan voi seurata vääristynyttä suhtautumista ruokaan, jätetään pois. Allergisten arkea rajoitetaan muutenkin mahdollisimman vähän.
Äidin mielipide: Olisi kiva tietää, kuinka monessa sairaudessa lääkäri voisi sanoa, että asennoidu uudelleen ja ota härkää sarvista kiinni, mutta allergisten lasten hoito-ohjelman kohdalla sanat ovat arkipäivää eikä kukaan näitä kyseenalaista, koska niin yleisesti ajatellaan että lapsen allergia on vain vanhemman korvien välissä, toisin sanoen vanhempi vain KUVITTELEE lapsellaan allergian. Olisi kiva sekin nähdä, että kuinka moni vanhempi ihan vaan oman päähänpistonsa takia haalii lapselleen erityiskallista ruokaa, laskee ravintoarvoja, nyhjää tyhjästä ruoannäköistä syötävää lapselle ja pitää jokaisesta suupalasta päiväkirjaa. On varmasti totta, että dieetistä voi seurata vääristynyttä suhtautumista ruokaan, mutta kuinka paljon lapselle muodostuu siitä vääristynyttä suhtautumista ruokaan, jos jokaisen ruokailun jälkeen pitää mennä oksentamaan tai kärsiä kovista kivuista syönnin jälkeen. Väitän, että traumat ovat suuremmat. Kun lapsi saa itselleen sopivaa ruokaa, hän voi hyvin ja tajuaa, että ruoka ( se sopiva) ruoka ei tee kipeäksi. Jokainen sairaus väkisin jättää jälkensä. Eihän diabeetikkoakaan voi karaista sanomalla, että älä välitä sokereista, vaan asennoidu uudelleen.
Uskon myös, että useimmat vanhemmat tajuavat sen, että lapsen ruokavalio on tiukka ja rajoittunut monella tapaa ja luonnollisesti koko ajan tavoite on valion laajentaminen. Itse asiassa meidän koko elämä on sitä, että otamme härkää sarvista. Kasvatamme lapsemme toleransssia jos jonkinlaisin rotaatioin omin avuin sekä ravintoterapeutin ja allergologin ohjeistuksin. Suurin osa ajasta menee rotaatioiden /uusien ruokien testauksien suunnitteluun ja toteutukseen - ja vastaavasti sitten siihen jälkiseurauksiin, eli ruoasta kipeäksi tulevan lapsen hoivaamiseen ja tilanteen tasoittamiseen!!!!Enkä itsekään todellakaan ole mielelläni elänyt imetyksen takia muutamilla ruoka-aineilla tätä paria vuotta, samoin kyllä ilomielin antaisin lapselleni kaikenlaista ruokaa, jos hän ei tulisi ruoasta aivan liian kipeäksi. Tähänkään ei valitettavasti asenne auta!!!
3.  Ohjelma voidaan nähdä allergisten ”vapautusliikkeenä tai luontoyhteyden hakemisena. Allergia on ”kaupunkisairaus”. Lapsilta saisi ottaa kengät pois heti kesäkuunalussa ja antaa ne takaisin vasta elokuussa. Pienilika kynsien alla ei tee pahaa. Mutta kaikki tämä tietenkin ajan, paikan ja arkijärjen mukaisesti. Takaisin Karjalaanemme pääse, emmekä myöskään halua vakavia terveysvaaroja, kuten vaikeita infektioepidemioita takaisin. Monille perheille on kehittynyt ”allergiapelkoa”, minkä seurauksena he ovat asettaneet turhia rajoituksia lapsen elämään.
Äidin mielipide:  Tällaiset lauseet saavat minut, allergisen lapsen äidin vain tuntemaan hyvin valtavaa suuttumusta siitä, että lapseni tuskaa vähätellään. Jos tosiaan lapseni allergiat saisin pois sillä, että antaisin lapseni leikkiä mullalla ( mitä kyllä lapsi kyllä on tehnyt ihan ilman ohjeistustakin) niin olisihan se hienoa. Ja toiseksi, lapseni kynsien alla on likaa. Emme puunaa ja pese lastamme hysteeristesti, miten allergiaohjelma antaa olettaa. Valitettavasti ei vain paljailla jaloilla juoksentelu ei ole meidän tyttöä parantanut. Uskonpa myös että myös moni muu allergisen lapsen vanhempi ei pidä lastaan lasipurkissa, vaan lapsi elää ihan samanlaista elämää, samanlaisessa mikrobi-altistuksessa päivittäin kuin vastaava, ilman allergiaa oleva lapsi. Minusta on moraalisesti todella hälyttävää, että allergiat sysätään vain ympäristön aiheuttaman puhtaustason ongelmaksi, perheen ongelmaksi, joista pääsee sillä että lapsi elää "vapaasti" ja häntä "karaistaan". Olisi korkea aika etsiä oikeasti syitä siihen, miksi monissa maissa allergiat ovat lähteneet räjähdysmäiseen nousuun, tehdä työtä tässä ja nyt, eikä puhua vapautusliikkeestä, ruokavaliodieettien purkaimisesta tai vanhempien asennevammasta. Vaikka kuinka muuttaisin asennettani lapseni allergiaa kohtaan, valitettavasti lapsen keho ei välitä omasta asenteestani eikä muutu oman "allergiapelkoni" tai "turhien rajoitusten" myötä toisenlaiseksi. Lapseni siltikin edelleen reagoi voimakkaasti epäsopiviin ruokiin, vaikka kuinka pinnistelemme ajattelemaan että allergiaa ei ole.

Lopputulos?
 
Kansallinen allergiaohjelma näyttää saavuttaneen tavoitteensa: Moniallergisten lasten äidit eivät enää  pahimmassa tapauksessa uskalla julkisesti kertoa, että lapsella on allergioiden takia erityisruokavalio. Eilinen oman allergologimme kanssa käyty keskustelu oli hyvin ahdistava. Hän kertoi kuinka yhä enemmän allergisten lasten vanhemmista tehdään lastensuojelupyyntojä sen perusteella, että vanhemmat antavat lapselleen liian yksipuolista ruokaa. Pahimmassa tapauksessa lapsi voi päätyä huostaanottoon. Voidaan kysyä, kuka suojelee lasta ja miltä? Voidaan myös pohtia sitä, kuinka turhaa ja rahojen väärin tuhlaamista on lastensuojelun resurssien käyttäminen selvitystyöhön, joka on turhaa lapsen kohdalla, jossa ei ole kyse siitä, että lasta laiminlyötäisiin, päinvastoin häntä laiminlyötäisiin, jos hän ei saisi sairauteensa hoitoa. Olen erittäin surullinen ja turhautunut, mihin allergiaohjelma on johtanut tai vielä tulevaisuudessa johtaa. Jos sulkee silmänsä, ei se silti tarkoita sitä, että asia jota ei haluta nähdä, olisi poissa, vaikka allergiaohjema niin luuleekin.

 

10 kommenttia:

  1. Kyllä, kyllä, kyllä. I agree. <3

    VastaaPoista
  2. Huhhuh, kylmät väreet, pelko, ahditus, apua, feel you = allergisen lapsen äidin tunteet tämän luettua.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :( Paljon olisi nyt yhdistyksillä tehtävää!

      Poista
  3. Mä niin haluaisin ottaa tämän ohjelman laatijan meille kahdeksi viikoksi, kun Neiti on saanut ihan pikkuriikkisenkin esimerkiksi vehnää. Tämä allergiaohjelma on laadittu mustavalkoisesti, kun se olisi pitänyt laatia 50 shades of allergy -tyylisesti. Allergian vaikeusasteita on niin monenmoisia. Pikkuisen kutinan ja anafylaksia väliin mahtuu niin monta muuta.

    Joissakin allergiamuodoissa siedätyshoito on varmasti paikoillaan, en edes epäile sitä. Mutta esimerkiksi pienet lapset, jotka kärsivät suolisto-oireisesta allergiasta (ja refluksista) tuskin hyötyvät siedätyksestä, koska suolistokaan ei ole vielä "valmis".

    Ja hei, kuka meistä haluaa kärsiä ruoan takia? Ei edes aikuinen ihminen siedä sitä mahakipua tai ihon kutinaa, mitä allergiaa aiheuttava aines voi tuottaa.

    Ja vielä sivumennen sanoen, meidän perhe on aina muutenkin elänyt luontoon takaisin -tyylillä. Mökkeilyä ilman juoksevaa vettä, pitkiä metsäretkiä, kasvimaalla möyrimistä ja vaikka mitä. Läheisestä suhteesta luontoon huolimatta meillä on allergioita.

    Hyvä kirjoitus Anu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuten tuohon ylemmäksikin laitoin, tästä asiasta pitää uskaltaa puhua ääneen, vaikkakin tuntuu, että allergiaohjelmassa pyörii niin isot rattaat että sitä ei taida kääntää enää mikään etenemästä. Enkä mä sano, että kaikki ohjelmassa olisi huonoa, se tekee siitä huonon, että laitetaan mutkat liian suoriksi eikä nähdä kaikkia allergian vivahteita kuten sinäkin sen sanoit. Paljon mahtuu siihen väliin, pienistä ihokutinoista anafylaksiaan.

      Poista
  4. Hei Anu, ihan ottamatta kantaa muihin kohtiin (koska uskon, että tiedät minun olevan asioista samaa mieltä <3 ), niin lyhyesti päivähoidosta. Meillä ainakin hyvin rajattu ruokavalio onnistui yksityisessä päiväkodissa ihan vain lääkärin (tuon samaisen allergologin) todistuksella. Kaikki sujui tosi hyvin, yhtä ainoaa vahinkoaltistusta ei tullut enkä kohdannut vähättelevää asennetta kertaakaan, tietämättömyyttä vain. Jätin lapsen luottavaisin mielin hoitoon joka päivä. Mikäli haluat kysellä asiasta lisää, niin laita minulle vaikka FB:n kautta viestiä!

    T: Mari ja lokinpoika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari viestistä! Mä olenkin kuullut tosi paljon hyvää kyseisestä hoitopaikasta...Ongelma taitaa olla siinä, että pienempien lapsien ruokarajoitteet ovat vielä hyväksyttäviä kuten 1 2 vuotiailla, mutta kun tällainen vajaa 4 v on tosi kapealla dieetillä, silloin alkaa olla jo paljon vaikeampaa saada niin kapeaa erityisruokaa mitä lapsi edelleen tarvitsee :( ja aletaan herkästi ajattelemaan, että vanhemmat ovat liian laiskoja siedättääkseen lastaan uusille ruoka-aineille ja siten päiväkodeista ja kouluista lähtee niitä lastensuojelupyyntöjä eteenpäin.

      Poista
  5. Tätä mä pelolla odotan kun pienimmän on aika joskus mennä päiväkotiin. Kuinka käy ruokavalion? Kai se on vaan löydettävä päiväkoti jossa lääkärinlausuntoa ei kyseenalaisteta tai perhepäivähoitaja. Meilläkään ei kuitenkaan alle 3 vuotiaasta silloin ole kyse. Vanhimmat lapset eivät ole olleet päiväkodissa mutta eskarin ja koulun ruokalaan on onneksi riittänyt allergologin todistus vaikka ruokavalio on niukka. Tuolla on kyllä harvinaisen mahtava keittiön henkilökunta muutenkin vaikka hommaa heilläkin riittää kun kyseessä on keittiö joka hoitaa pk:n, eskarin, ala ja ylä-asteen ruoat. Josko pienimmänkin saisi samaan paikaan (ei ollenkaan itsestään selvyys kun paikoja on niin vähän).

    VastaaPoista
  6. Sympatioita täältäkin! Kyllä vihaksi pistää. Parasta opetusta tosiaan olisi, että laatijat itse (ja ylipäätään ihmiset jotka näin ajattelevat) tulisivat itse kokemaan, mitä se arki vaikeiden allergioiden kanssa todella on. En itse ole vielä ohjelmaa lukenut, eikö siellä siis edes mainittu, että ohjeet, suositukset jne pätevät valtaosaan mutta eivät tietenkään kaikkiin?

    VastaaPoista